Elämäni paras joulu

Blogi

Elämäni paras joulu

Kuukausi ennen jouluaattoa, marraskuun 24. päivä sain aamupäivällä tekstiviestin, joka tulisi muuttamaan elämäni. Viestissä luki:

”Soita minulle kun voit.”

Viestin luettuani tein työtä käskettyä ja soitin lähettäjälle, joka sattui olemaan kuntamme sosiaalitoimen perhetyöntekijä. Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä hoitojaksolle Minnesota Kainuuseen. Kerroin harkitsevani asiaa vuorokauden, mutta jo alle tunnin päästä alkuperäisestä tekstiviestistä lähetin vastaukseni:

”Kyllä. Haluan ottaa vastaan avun jota minulle tarjotaan. Olen sen velkaa itselleni ja lapsilleni. Kiitos.”

Vaimoani en maininnut. Olin juova alkoholisti ja katkera elämänkumppanilleni. Tämä muuttui hoidossa (joka alkoi 27. marraskuuta) täysin. Koen rakastuneeni kuukauden aikana vaimooni syvemmin kuin koskaan aiemmin.

Palataan ajassa taaksepäin. Reilut kymmenen vuotta sitten, 31-vuotispäivänäni astuin laivaan. Olin aloittamassa ystäväni kanssa työt Silja Europalla. Olimme yhdessätuumin hakeneet ja päässeet töihin hytti-isännäksi. Elämäni oli mennyt jokseenkin sekaisin. Takana oli ero avopuolisosta. Tilalle oli tullut entistä runsaampaa juopottelua. Olin jo aiemmin hylännyt työn, jossa uramahdollisuudet olisivat olleet erinomaiset. Ilman työtä olin jäänyt ilman rahaa ja rahapulaani olin paikannut pikavipeillä, joita en kyennyt enää maksamaan. Kun oli selvinnyt, että menetän luottotietoni, otin lisää vippejä ja ryyppäsin. Työn laivalla piti olla ratkaisu kurjaan tilanteeseeni. Tulisin hankkimaan hyvin ja saisin pesäeroa jokapäiväisiin ympyröihini - pesäeroa alkoholiin. Tätä lukiessasi mietit, että niin varmaan...

Olin ensimmäisen kerran havahtunut omaan juomiseeni jo ennen elämäni rajuinta syöksyä alkoholin syövereihin. Melko pian silloisen avoliittoni särkymisen jälkeen pyysin työnantajaani kirjoittamaan antabus-reseptin. Kuurin aloitettuani korvasin alkoholin aamulenkillä ja -puurolla. Henkinen oloni ja fyysinen kuntoni kohenivat päivä päivältä. Lopulta tein, kuten itseään "hoitavat" alkoholistit tekevät oltuaan riittävän kauan selvinpäin ja kuntouduttuaan selvistelyn seurauksena. Aloitin juomisen uudelleen.

Olin kuvitellut, että työ ruotsinlaivalla auttaisi saamaan elämäni takaisin ruotuun. Todellisuudessa syöksyin elämäni rajuimpaan juomiskauteen. En juonut laivalla juuri lainkaan, mutta kotona ollessani join aamusta iltaan (ja illasta aamuun) useimmiten koko vapaaviikon ajan. Esitin onnellista ja hauskaa, mutta sisälläni kuohui onnettomuus, häpeä ja muut juovalle alkoholistille tyypilliset negatiiviset tunteet. Lopulta sain varsin nopeasti potkut laivalta. En juonut laivalla ollessani usein, mutta juomisen seuraukset olivat taas kerran kohtalokkaat.

Pian potkujen jälkeen lähdin, kuten esittelyssäni kirjoitan, ”viikoksi mökkeilemään Konnevedelle”. Mökkireissun venyminen viikosta vuosiksi oli seurausta muustakin kuin romanssista. Elämäni oli ajautunut pisteeseen, jossa ”pako” tuntui oikealta ratkaisulta. Pako asunnosta, joka ei enää tuntunut kodilta. Pako ”kavereista”. Pako alkoholista.

Juominen jatkui kuitenkin lähes entisenlaisena vielä Konnevedelläkin. Itseään ei alkoholisti pääse pakoon missään. Erinäisten vaiheiden jälkeen löysin Konnevedeltä ihmisen, josta tuli vaimoni. Minusta tuli perheenisä, valmistuin lähihoitajaksi ja tulin valituksi mukaan kunnallispolitiikkaan. Perhe-elämän ja itseni kiireisenä pitämisen seurauksena alkoholin kulutukseni väheni dramaattisesti. Sairaus nimeltään alkoholismi ei kuitenkaan parantunut.

Onnekseni sain mahdollisuuden hoitoon ja hoidon avulla alkoholismista toipumiseen. Olin liian kauan kuvitellut, että pystyn hallitsemaan sairauttani itse. Juomiseni on ollut vuositasolla kohtuukäytön rajoissa jo pitkään, mutta sairauteni on ollut lähes koko elämäni aktiivisessa vaiheessa. Ei se määrä, vaan laatu. Aina kun tartuin tölkkiin, alkoi sattumaan ja tapahtumaan. Kirjaimellisesti sattumaan. Minuun ja läheisiini.

Minnesota-hoito on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Edelle menevät vain häät vaimoni kanssa ja lasteni syntymät. Mikä parasta, raitistumalla ja raittiuttani hoitamalla perheenikin sai joululahjaksi isän, isäpuolen ja puolison, joka ymmärtää itseään paremmin kuin koskaan. En ollut aiemmin kyennyt näkemään, kuinka alkoholin käyttöni on vaikuttanut läheisiini ja ympäristööni. Nyt ymmärrän, että alkoholismi ei tule minussa koskaan parantumaan. Siitä voi kuitenkin toipua ja oma toipumiseni on lähtenyt hyvin käyntiin. Itseni hoitaminen tulee olemaan kuitenkin elinikäinen projekti.

Aion kirjoittaa alkoholismista ja tuoreesta hoitokokemuksestani lisää tulevissa blogeissa. Hoitooni kuului erittäin rajoitettu yhteydenpito ulkomaailmaan. Tämä tuntui aluksi vaikealta. Kuinka voisin jatkaa hyvin alkanutta vaalikampanjaa jos en saisi käyttää puhelinta ja kannettavaa tietokonetta? Lopulta ymmärsin, että näin sen kuului olla. Pidin yhteyttä vain perheeseeni, hyväksyin hoidon ja keskityin neljäksi viikoksi tärkeimpään – itseni hoitoon. Vaalimenestykseni on täysin epäolennainen tekijä elämäni keskiössä. Raittiuteni on tärkein ja moni muu asia, varsinkin perheeni on jotain, jonka edelle mikään ei mene.

En aio hävetä sairauttani. Tulin jouluaattona kotiin Minnesota-hoidosta. Tämä joulu on ollut elämäni paras joulu. Arjen koitettua aion kampanjoida entistä ponnekkaammin aluevaltuustopaikan eteen. Koen, että minulla on annettavaa yhteiskunnallemme nyt myös erään kansansairautemme – alkoholismin - hoitoon liittyvissä asioissa.

Rauhaisaa joulunjatkoa toivoen,
Esa Vihtonen
Raitis alkoholisti

ps. Raittiudella ja juomattomuudella on vissi ero. Siksi sanonta ”anna läheisillesi raitis joulu” tulee mahdolliseksi vain päihderiippuvuutta (alkoholi ei ole ainoa päihde, joka sairastuttaa ihmisiä) hoitamalla. Nauttikoot kohtuudella alkoholia ne, jotka pystyvät. Muut hakeutukoot hoitoon.


Lisätty 26.12.2021