Työtä sydämellä
Minulla on hyvin - kirjottaisinko kirjava - työhistoria. Opiskelin nuorena miehenä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kansainvälistä markkinointia ja tietoliikennetekniikkaa. Noin kolmen vuoden opintojen jälkeen päätimme kahden opiskelukaverin kanssa perustaa ohjelmistoyrityksen. Kehitimme ja markkinoimme ohjelmoinnin verkko-opetukseen erikoistunutta ohjelmistoa. Sitra valitsi yrityksemme Suomen lupaavimpien kasvuyritysten joukkoon. Tavoitteet olivat kovia ja meno hektistä. Sitten isäni menehtyi. Seuraavana päivänä Yhdysvallat aloitti sodan Irakissa. Tämä oli minun elämässä käänteentekevä hetki. Raha alkoi tuntua vähemmän tärkeältä ja elämään liittyvät arvot, kuten oikeudenmukaisuus saivat kasvavaa sijaa tavassani elää ja ajatella.
Yrittäjänä toimiessani paloin lopulta loppuun. En kokenut enää työtäni mielekkääksi ja päädyin myymään omistuksen perustamastani yrityksestä. Vaikka toimin vielä sen jälkeenkin erään lääkäriyrityksen potilastietojärjestelmän kehittäjänä, kysyin itseltäni yhä useammin, mikä olisi ammatti josta saisi muutakin kuin palkkaa? Mikä olisi ammatti, jossa työn sisältö olisi sellainen, että töihin on päivästä toiseen mukava palata. Mikä olisi ammatti, josta saisi myös sydämen palkkaa? Lopulta oivalsin sukupuolestani huolimatta lähihoitajan ammatin olevan vastaus kysymyksiini.
Olen toiminut lähihoitajana vuodesta 2013 alkaen. Kuten moni muukin lähihoitajaopiskelija, kävin jo opintojen ohessa "tekemässä keikkaa", vaikeasti muistisairaiden hoivakodissa Konnevedellä. Valmistuttuani työskentelin tässä samassa hoivakodissa useita vuosia. Nyttemmin olen siirtynyt Konneveden kunnan kotihoidon palvelukseen. Voin vilpittömästi todeta, että päivääkään en ole katunut. Saan auttaa ihmisiä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat apua. Työ lähihoitajana on arvokasta. Työtä sydämellä.